Jakke

Viralliselta nimeltään Kaislan Tilan Oraqeux.

Nonniin ja mitenkäs me päädyttiin ottamaan tällainen BANi:)) Melko extemporena, sanoisinko. Pommi oli jouduttu päästämään Yten sekä Mossen luo ja minä itkun seasta lupasin että "yhtään uutta koiraa ei meille enää ikinä tule kerta tämä on aina yhtä hirveetä tämä menettäminen". Pommi kuoli maanantaina ja samalla viikolla selailin FB:ssa labbisryhmän juttuja. Siellä eräs ihminen laittoi videon naapurinsa kahdesta myynnissä olevasta pennusta saatesanoin "tästä jollekin metsästävälle labun omistajalle hyvä koira jänismetsälle". No minähän sen video katsoin ja hokasin että rotu on sellainen, mistä Sepi joskus mainitsi jotta "tämä se varmaan on tykki ajurina". Siitähän se kaikki sitten lähti:) Näytin Sepolle videon, jotta miten olis (olipa muutamaa päivää ennen annettu lupaus unohdettu). Ja sehän on sellanen juttu että kun Sepi alkoi youtubesta katsoa videoita joissa basset artèsien normand ajaa, niin se on mulle yhtäkuin "joo, otetaan vaan":))

Niinhän minä sitten otin yhteyksiä Jaken kasvattajaan Hannaan, joka muuten on entisen duunikaverini ystävä ja olihan Hanna minulle pentua jo 2 vuotta sitten tarjonnut;) Olin tuolloin kommentoinut ex duunikaverin laittamaa kuvaa jossa oli silloinen kasvattajan pentue.

Pitkään puhelimessa juteltiin ja se oli perjantai päivä, seuraavana päivänä oli koulun päättäjäiset. Sanoin että keskustellaan perheen kanssa ja soitan lauantaina mihin päädyttiin. Niinhän me juteltiin ja pähkäiltiin porukalla. Poika oli alusta asti jotta ei, tytär oli "ilmanmuuta" sekä lupasi ottaa hoitovastuun, koska kesälomahan juuri alkoi ja töitä ei ollut. Sepi vain hoki "tässä ei ole mitään järkeä";) Pitkän pohdinnan jälkeen minäkin olin sitä mieltä että järkeä ei ole, jotta ehkä vähän myöhemmin. Niin minä Hannalle soitin ja ilmoitin päätöksemme.

Vaan miten kävi.... no asia painoi mieltäni ja hauskinta oli kun salilla ollessani yhtäkkiä Whitesnaken hitaan biisin alkaessa napeista kuulumaan, mulle tuli tätä pentua ikävä ja melkein itkin;) Seppokin kysyi että miten mää voin ikävöiden asiaa mitä en ole tavannut lainkaan. No... mä näköjään voin. Sunnuntaina ilmoitin Sepolle, jotta se on nyt sellanen juttu että me lähdetään se pentu hakemaan! Niinhän mie Hannnalle soitin ja sovittiin että tullaan jo samana päivänä poika kotiin hakemaan, sillä luovutusikä oli jo tullut täyteen. Kun Hanna nähtiin, kertoi hän että tuon lauantaisen soiton jälkeen hän oli ajatellut samantien että tästä naisesta hän vielä kuulee lähiaikoina! Ja kun sunnuntaina Hannan puhelin oli alkanut soimaan, oli hän vain tokaissut "jotta nyt se puhelu tulee":) Muistan sen ajomatkan Mikkeliin, kun mietittiin autossa nimeä pojalle ja ääneen päiviteltiin jotta "here we go again";))

EN OLE KATUNUT PÄIVÄÄKÄÄN Jaken hakemista meille! Tämä rotu on huippu! Niin iloinen, kiltti, hauska, muiden kanssa toimeentuleva, utelias, hellyttävä, persoonallinen, iilimato (koska tulee niin liki, lähes ihon alle)! Ja mikä parasta, syksyn ajokokemukset jänismetsällä on huiput! Toki eka kerta puolivuotiaana kului lähestulkoon ainoastaan huuhaillessa ja rumpuputkissa juostessa, mutta sen jälkeen touhu on ollut ihan pro meininkiä. Ajueena vetävät Jakke, Jekku ja Jytky eli J-Team!

p.s. tuo jutun alussa mainittu video kahdesta pennusta.... ne olivat Jakke ja Jekku;)

Jakke jalostustietojärjestelmässä https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=FI27193%2F15&R=34