Lötkö

Käärmeen ottamista lemmikiksi olen miettinyt vuosien varrella monasti, mutta olen aina ajatellut sen olevan kallista sekä työlästä ylläpitää.

No mutta sitten tuli Suvin rippivuosi ja lahjatoivetta kysellessä, sanoikin likka tahtovansa käärmeen. Sitäpä sitten porukassa mietittiin sekä hamstrattiin tietoa netistä. Kyllähän Sepi oli aluksi että "ei nyt sentään", mutta heltyi lopuksi:)

Elikkäs eikun etsimään sopivaa kärmestä. Mietittiin aluksi jotta otetaan viljakäärme tai oikeastaan en osannut edes ajatella muita rotuja. Sitten Suvi ehdotti kuningaspytonia, johon minä heti kauhistelemaan "nehän kasvaa julmetun kokoisiksi". Vaan näinhän ei suinkaan ole, naaras kasvaa max. 1.5m pituiseksi ja uros jää pienemmäksi. Muutoinkin vaikutti mukavemmalta vaihtoehdolta ja minun silmää enemmän miellyttävältä.

Katseltiin herppi ja tori sivut, mutta mieluista ei löytynyt. Sitten päädyttiin ostamaan ihan tuore yksilö suoraan kasvattajalta, papereineen päivineen. Lötkö the man oli saapumassa Palokkaan.

Olihan se jännä hakureissu Tampereelle ja sieltäpä matkaan lähti madon lisäksi uusi terraario kaikkine tykötarpeineen.

Lötkö on osoittautunut kiltiksi ja rauhalliseksi pojaksi. Ja mikä tärkeintä, hyvällä ruokahalulla varustetuksi! Nimittäin kuningaspytonit voivat olla melkoisia paastoajia, mikä on yleensä omistajalle vaikeampaa kuin itse kärmekselle. Ja tuo ruokailutilanne... se on aina yhtä kiehtovaa katseltavaa! Tuskin ikinä siihen kyllästyn! Ja helppohoitoinen sekä halpa ylläpitää. Nyt olen jo uskaltautunut Lötköä pitämään ihan kunnolla kädessä ja mieletön miltä se tuntuu. Ei lainkaan limainen vaan lämmin. Ja lihasten liikkeet tuntee niin hyvin.

Hauskintahan tässä on se, että Lötkö todnäk on vielä hengissä siinä vaiheessa kun Suvin omat lapset on rippikouluiässä:))