Kirppu

Olen aina tykännyt jack russeleista. Työkaverini oli hommannut sellaisen pennun ja kertoi että samalle kasvattajalle tulee myös toinen pentue sinä vuonna. Kolme potraa poikaa syntyi ja kun minä kuvat niistä näin, päätin että yksi on mun:) Halusi itselleni koiran, mikä ei tulisi metsästyskäyttöön. Seppo heltyi melko helposti ja niin rääpäle tulisi Palokkaan:)

Kirpun kanssa kaikki ei ole sujunut kuin strömsössä. Kirppu ei ole sellainen kuin russelin tulisi olla eli rohkea rottakoira, vaan pojulla on pelkoaggressio. Tätä pahensi vielä se, että Kirppu kastroitiin n. 2v ikäisenä. Kastroinnin syy oli se että Jytkyn tullessa meille, alkoi Kirppu merkkailemaan sisälle. Ja siihenkin asti lenkit oli yhtä räyhäämistä ja luulin tuolloin että se on vain mahtailua, nämä kun on isolla egolla yleensä varustettu. No luulin että saan kaksi hyötyä yhdellä kertaa, kun pojan kastroin. Mutta ei. Remmiräyhyys lisääntyi ja töitä olen tuon rääpäleen kanssa tehnyt paljon, mutta tulokset ovat aika laihat. Kaikki tämä sai minussa aikaan sen etten enää pojasta kamalasti tykänny. Tuntui pahalta asia myötää, mutta yhteielo oli ikävää.

Mutta onneksi on miun ihana äiti:) Mutsilla ja Kirpulla on ollut aivan alusta saakka ihan spesiaali yhteys. Kirppu on aina tykännyt meidän äiteestä eniten koko maailmassa ja täytyy kyllä sanoa että mutsikin on ollut melkolailla puolueellinen näiden meidän koirien suhteen. Kirppu saa aina erityiskohtelua:)

Se oli sitten yksi kirkas päivä kun äiti ilmoitti mulle että Kirppu tulee nyt hänen luo asumaan ja minä en vastustellut asiaa lainkaan. Pitkään podin todella huonoa omaatuntoa, jotta minkälainen koiranomistaja tämä tämmöinen on kun ei elukoitaan pidä ja huolehdin loppuun asti. Mutta kun näin miten Kirppu ja äitee nauttii toistensa seurasta, niin tajusin että näin tämän pitikin mennä. Ja nähdäänhän me Kirppua, sillä poju tulee meille "päivähoitoon" klo 9-15 väliseksi ajaksi joka päivä. Näin Kirpun ei tarvitse olla koskaan yksin ja äiti pääsee hoitamaan asioitaan rauhassa, kaupassa käynnit yms.

Mutsi on Kirpulle "the one and only"! Näillä kahdella on ihan omat jutut ja aikataulut. Siellä se mutsi puhuu Kirpulle ja kertoo sille juttuja. Ne on luotu toisilleen, mä olin vaan sellanen välietappi.

Kirpun luonne...joopa;) Mä kutsun sitä takakireeksi eunukiksi ja se kuvaa varmaan aikapaljon;) Jos koira osaa kiroilla, niin sitä Kirppu tekee kyllä useasti. Haukkuu jokaikisen pystyyn ja voi olla aluksi vähän pelottavakin, mutta puolen tunnin päästä jo istuu tuntemattomankin ihmisen sylissä jos vain kokee tämän turvalliseksi. Jytkyn Kirppu otti taannoin erittäin hyvin vastaan, jopa puollusti sitä meidän muilta koirilta. Mutta tämän jälkeen tulleet eli Hemmo, Jakke sekä Jekku saavat sen pinnan kiehumaan. Ja ei kyllä osaa suhtautua pentukoiriin hienosti, niinkuin Hemmo ja Jytky, vaan antaa liiankin kunnolla hammasta jos iholle tulee. Erittäin huono piirre ja yksi syy miksi meiltä lähti.

Nykyäänkin tykkää vain Jytkystä, sille ei murise ollenkaan ja haluaa tämän kanssa leikkiä. Mutta nuo muut voi Kirpun puolesta lähettää maatakiertävälle:)