Mosse

Ytte oli ollut meillä jo muutaman vuoden, niin tahdoin toisen koiran. Boksereihin olin tykästynyt ja sellainen valkoinen poika meinattiin ottaakin, mutta sitten iski pelko siitä etten handlaakaan tuollaista palveluskoiraa oikein. Meni pupu pöksyyn:) Seppopa sitten ehdotteli, että mitenkä olisi tällainen eestinajokoira. Oli lukenut aiemmin rodusta ja tykkäsi että vois olla hyvä jänismetsällä. No eikun etsimään pentua ja sellainenhan löytyi jälleen kerran savon mualta:)

Seppo kävi Yten kanssa pojan kotiin hakemassa ja niin päästiin opettelemaan kahden koiran kanssa elämistä. Tuossa vaiheessa näitä ihmislapsiakin oli jo syntynyt kaksin kappalein, Juho ja Suvi.

No tämä ajuri se sitten olikin melkoinen pakkaus. Pisti kyllä minut koville, sen verran luonnetta piisasi. Seppo pääsee näitten koirien kanssa aina jotenkin helpommalla, kait se on niin selvä lauman johtaja ettei kenenkään tarvitse sitä asiaa kyseenalaistaa.

Mutta tuli kuitenkin se ajanjakso, jolloin Mosse tosiaan yritti pomon paikkaa viedä. Haastamalla haastoi Yten tappeluun, siinä häviten. Haastoi Sepon, mikä oli täysi yllätys, mutta hävisi senkin. Viimeinen niitti minulle oli se kun kerran pihalla Mossea harjatessa, poika murahti minulle ja minä otin poskista kiinni ja ärähdin, niin mitä tekee Mosse. No kävi päälle! Siinä sitä painittiin oikein kunnolla ja sain toden teolla tehdä töitä ettei pääse puremaan, oli muuten tosi häijynä. Mutta niin olin minäkin ja onneksi ei ollut likellä lapiota tms, nimittäin silloin olis Mosse saanut kunnon tällin. En edes tiedä kuinka kauan matsattiin ja näkikö kukaan, mutta voimat rupes multa jo ehtymään. Mutta sitten tajus onneksi koira alistua! Lähdin samantien soittamaan Sepolle ja ilmoitin että nyt on tehtävä jotain. Myynti ei käynyt, koska vahinkoa ei saa siirtää eteenpäin. Eutanasia ei käynyt, koska koira oli vielä nuori ja haluttiin kokeilla vielä jotakin muuta, ei ihan noin lopullista. Elikkäs Mosse kastroitiin. Olin konsultoinut ennen päätöstä eläinlääkäriä ja hänen mielestään tuo ratkaisu olisi hyvä.

Pallit lähti, mutta niin lähti tietynlainen rohkeuskin. Vieraamissa metsissä ei oikein uskaltanut irtaantua Seposta ja huononti se muutoinkin metsästyintoa. Ja sitten alkoi remmiräyhääminen, lähinnä itsensä kokoisille ja isommille. Elikkä pelko ja siihen "hyökkäys on paras puollustus" taktiikka. Mutta se vaikutus mitä lähdettiin hakemaan elikkä ei enää pullistelua, niin se toteutui. Hyvä niin.

Luonteeltaan Mosse oli erakko. Viihtyi yksin eri huoneessa missä muut tai itseasiassa jopa eri kerroksessa. Hiljainen hiipijä, mikä taas johti siihen että lukemattomat kerrat Mosse jäi oven taakse autotalliin tai vessaan, ilman että huomattiin. Sitten alkoi jonkin ajan kuluttua kuulumaan vaimeaa rapinaa ja joku hoksaa...missä Mosse? Kyllähän tuo jäi muutaman kerran pihallekin, ilman että kukaan huomasi. Kerran jopa Hyvinkään keskustassa, kun oltiin äiteen luona silloisessa asunnossaan. Onneksi tuolloin ei tapahtunut mitään kamalaa!

Mutta myöhemmin tapahtui....

Mosse kohtasi kuolemansa eräällä metsästysreissulla. Seppo vielä pähkäili pitkään tuona viikonloppuna, jotta lähteäkkö vaiko ei. Oli jo kertaalleen päättänyt ettei lähde ja sitten yhtäkkiä olikin jo autoa pakkaamassa. Enpä tiennyt tuolloin illalla, että se on viimeinen kerta kun pojun nään. Yleensä niin varovainen koira jäille menon suhteen, niin nyt oli ilmeisesti tullut jänöstä perslähtö ja sinne se oli heikoille jäille mennyt ja tippui. Siinä oli pelastusoperaatiossa monta sälliä mukana ja hyvä ettei Seppo itsekkin jäihin tippunut. Mossella oli aina tapana jos oli kiipelissä esim. hihna kiertynyt puun ympäri, niin ruveta haukkumaan. Meidän mielestä aina silleen jännään tyyliin "ala nyt jo tulla, meneekö vielä kauan". Näin se teki nytkin, siellä jään reunalla taistellessa. Seppo teki kaikkensa, mutta matkalla veneellä sulaa pitkin, haukku vaimeni ja Mosse nukkui ikiuneen. Ei onneksi uponnut. Ei tullut tuolloin Sepolta mukavaa puhelua, aloitti sen sanoin "nyt on ikäviä uutisia". Sovittiin että Seppo käy hautaamassa Mossen mökille samantien, sinne minne kaikki meidän ajasta ikuisuuteen menneet karvakorvat on haudattu.

Mosse oli kovanonnen koira. Kaikennäköistä huonoa kokemusta sen elämässä oli, mm. päivystyksellinen suolitukosleikkaus. Tuntui niin kohtuuttomalta että juuri Mosse joutui noin ikävan loppuhetken kokemaan. Yksinäinen susi kohtasi lopunkin yksin.

Mosse jalostustietojärjestelmässä https://jalostus.kennelliitto.fi/frmKoira.aspx?RekNo=ER33987%2F02&R=904