Pommi
Pommi, Pomsi, Pumsu....rakkaalla lapsella on monta nimeä!
Pommi otettiin Yten jatkajaksi metsästystouhuun, mutta eihän blondista siihen ollut. Riistaviettiä ei nimeksikään ja eihän se meidän Pommi edes uinut;) Enpä tiedä jos olisin Pommin kanssa treenannut yhtä paljon ja samoin kun Hemmon kanssa, niin oliskohan siitä sanut viettiä irti.
Vaan jos ei Pommi ollut metsästyskoira, niin maailman paras seurakoira! Niin kiltti ja nöyrä. Pommin kanssa oli niin helppoa olla ja mennä mihin vaan. Hyväntahtoinen poitsu, joka olisi kyllä saanut olla joissain tilanteissa kovempi. Antoi mm. takakireän eunukin elikkäs Kirpun pomottaa itseään koko ajan.
Ennen Pommin tuloa en ollut hirveästi piitannut kultsuista. Niitä tuntui olevan joka toisella vastaantulevalla. Mutta nyt ymmärrän miksi se on niin suosittu!
Mielestäni Pommi ei ollut se terävin kynä penaalissa, muttei se haitannut. Pommi oli onnellinen ja niin mekin kun meillä oli tuo kultakimpale! Kerran etelänmatkallakin kaikilla oli eniten Pommia ikävä, meidän koko silloisesta koirakatraasta.
Pommia ei eläinlääkärissä tarvinnut käyttää muutakuin rokotuksissa, vuoden 2014 hengitystietulehdusta lukuunottamatta. Vai liekö sekin jo oli ensioireita siitä nenäkasvaimesta, mikä Pommin meidän luotamme pois vei.
2015 keväällä Pommin kirsu alkoi vuotamaan kirkasta nestettä. Ajattelin että on joku nuha ja seurailtiin tilannetta. Sitten alkoi kirsu ikään kuin turvota ja toinen sierainaukko oli tukossa. Siinä vaiheessa netistä jo tuon nenäkasvaimen bongasin. Mentiin lääkäriin ja sen reissun tiimoilta saatiin nenävoidetta sekä allergialääkkeet. Lääkärikin sanoi että kasvaimen mahdollisuutta ei voi sulkea pois, onhan jo iäkäs noutaja kyseessä. Nenäkasvain on kuolemaksi, oli se sitten hyvän- tai pahanlaatuinen.
Allergialääke ei auttanut, joten sitten kokeiltiin minun toiveesta vielä antibioottia, josko siellä sittenkin olisi ollut vain jonkinlainen tulehdus. Mutta ei ollut tulehdusta ja Pommin vointi huononi nopeasti. Muutamaa päivää ennen eutanasiaa, Pommi lopetti syömisen. Sisällä poju vain nukkui ja sierain vuoti, mahtoi kirsu olla kipeä. Ulkona askelti reippaasti, paitsi pari viimeistä päivää.
Soimaan itseäni siitä, ettei päästetty Pommia aikaisemmin kivuistaan. Heti sen jälkeen, kun nähtiin ettei allergialääke tehoa. Tai viimeistään siinä vaiheessa kun Pommi lopetti syömisen, olisi pitänyt lähteä vaikka päivystävälle eikä odottaa viikonlopun yli maanantaille.
Aivan liian aikaisin lähti luotamme pois tämä kultainen, tämä vaatimattomuuden perikuva. Pommi vain oli ja ihmetteli, pysyi taka-alalla, antoi muiden patsastella sekä vaatia huomiota.
Pommin häntätupsu on myöskin otettu talteen. Siellä se on samassa posliinirasiassa Yten tupsun sekä Mossen suolitukoksen aiheuttaneen kiven kanssa.
Pommin kuolemasta on tällähetkellä vajaa vuosi ja vieläkin tuntuu niin oudolta ettei se pötköttele tuossa soffalla. Ja niin väärältä!