Reno

Joskus taannoin kun viimeinenkin lemmikkigerbiili saatettiin vehreimmille aavikkodyyneille, päätin jälleen kerran...meille ei tule enää yhtäkään häkissä tahi terraariossa pidettävää lemmikkiä (nauraa hervottomasti)!!;))

Jo vain surffailin eräänä syksyisenä päivänä, armon vuonna 2014, Tori.fi sivuja. Mitään en tarvinnut, mutta siellä sitä oltiin:)

Silmiin pisti ilmoitus karvattomista marsuveljeksistä, mitkä olivat myytävänä vieläpä tässä ihan likellä. Oli ne niin hauskan näköisiä, että piti ihan tyttärelle laittaa viesti "mitäs jos, kiinnostaisko?"! No kiinnostihan sitä;) Ja Sepikin sano, että siitä vaan jos vain hänen ei niitä tarvitse hoitaa. Ja tadaa, eikun häkin + vermeiden ostoon, meille oli tulossa kaksi marsua....tai niinhän me luultiin.

Käytiin pojuja katsomassa ja osa hinnasta maksamassa sekä sovittiin haku, oliko se nyt n. viikon päähän. Pojat olivat tuolloin samassa häkissä "otto" isänsä Renon kanssa. Olivat olleet herrasmiehen opissa emästä erottamisen jälkeen, Reno opetti pojille sen kuinka kunnon marsu elää elämäänsä.

Sitten kävi niin että edellisenä iltana kasvattaja laittoi viestin "otatteko tuon Renonkin, kun muutoin jäisi yksin, kaupanpäälle ilmanmuuta"!? Eikun mietintämyssy päähän.....onko häkki tarpeeksi suuri, onko järkeä....jälleen kerran tämä kyssäri pään päällä leijui:) Todettiin että häkki on riittävä ja lisäksi tulemme guinea pigejä pitämään paljon irti Suvin huoneessa. Elikkäs.... kahden marsun sijaan meille tulikin kolme:)

Ja hyvä että tuli, sillä Reno on ehdottomasti ihanin näistä kolmesta. Rauhallinen, hellyydenkipeä karvaturri! Meidän käsityksen mukaan kotia vaihtanut jo muutaman kerran ennen meille tuloa ja mun silmään Reno katsoo välillä surusilmin "ethän sinä anna minua pois". Ei todellakaan anneta!!

Reno on meille ihmisille itse hellyys, mutta osaa se välillä olla äreä vanha pappa noille teineille:))